Luku 14 Pulmonaalipaine

Systolinen pulmonaalipaine (sPAP) on hemodynaamisesti hyvin keskeinen suure, joka mitataan yleensä rutiininomaisesti UKG-tutkimuksen yhteydessä.

Sen määrittämiseksi tarvitaan ensinnäkin jatkuvalla dopplerilla trikuspidaalivuodosta mitattava painegradientti - jo sillä saadaan varsin hyvä kvalitatiivinen käsitys sPAP:sta. Tarkempi kvantitatiivinen arvio saadaan lisäämällä edelliseen vielä alaonttolaskimosta mitattu sentraalinen laskimopaine (CVP).

14.1 RVP ja sPAP

Kun sydän on systolessa, keuhkovaltimoläppä on auki. Tällöin oikea kammio (RV) ja keuhkovaltimot muodostavat yhtenevän astian. Verenpaine on tässä tilassa käytännössä sama koko ketjussa RV:stä keuhkovaltimoihin asti (Kuva 14.1).

Parasternaalinen lyhyen akselin projektio systolessa. Oikea kammio (RV) ja keuhkovaltimot (PA:t) muodostavat yhtenevän astian. RA, oikea eteinen. LA, vasen eteinen.

Kuva 14.1: Parasternaalinen lyhyen akselin projektio systolessa. Oikea kammio (RV) ja keuhkovaltimot (PA:t) muodostavat yhtenevän astian. RA, oikea eteinen. LA, vasen eteinen.

Jos siis saamme jotenkin selville RV:n systolisen paineen (RVP:n), tiedämme samalla sPAP:n.

Emme kuitenkaan voi mitata itse RVP:tä suoraan UKG:lla, ja RVP:n/sPAP:n mittaaminen sydämen oikean puolen katetrisaatiolla taas on kajoava toimenpide. Tämän vuoksi lähestymme sPAP:n arviointia määrittämällä seuraavat kaksi suuretta:

RV:n ja oikean eteisen (RA) välisen paine-ero (RV/RA-gradientti)
RA:n paine (RAP).

Nämä kaksi mittausta ovat helposti tehtävissä UKG:lla.

14.2 RV/RA-gradientti

RV/RA-gradientin mittauksessa hyödynnetään trikuspidaaliläpän vuotoa (TR), joka esiintyy käytännössä kaikilla tutkittavilla. Kun TR:n virtausnopeus mitataan jatkuvalla dopplerilla (CW:llä), UKG-laite laskee automaattisesti painegradientin (paine-eron) Bernoullin yhtälöllä:

\[\Delta P = 4 \times v^2\]

Tämä vastaa systolista paine-eroa RV:n ja RA:n välillä eli RV/RA-gradienttia. RV/RA-gradientin mittaus jatkuvalla dopplerilla on esitetty alla vaiheittain Kuvassa 14.2.

Kuva 14.2: RV/RA-gradientin mittaaminen jatkuvalla dopplerilla trikuspidaalivuodosta.

14.3 CVP ja RAP

RA ja alaonttolaskimo (IVC) niin ikään muodostavat yhtenevän astian (Kuva 14.3). Saamme siis RAP:n mittaamalla CVP:n. Tämä mittaus on jo kuvattu edellä luvussa 10.

Lyhyenä kertauksena:

jos IVC on kapea ja supistuu hyvin, CVP ≈ 3 mmHg
Jos IVC on leveä ja supistuu huonosti, CVP ≈ 15 mmHg
Kaikissa muisssa skenaarioissa CVP ≈ 8 mmHg.

Kuva 14.3: Alaonttolaskimo (IVC) ja oikea eteinen (RA) muodostavat yhtenevän astian. LA, vasen eteinen.

Huomaathan, että voit mitata RV/RA-gradientin myös nelilokerokuvasta – itse asiassa siitä kyseinen mittaus yleisimmin tehdäänkin (Kuva 14.4).

Kuva 14.4: RV/RA-gradientin mittaaminen nelilokerokuvasta. Tarvittavat painikkeet on kuvattu edellä Kuvassa 14.2.

14.4 sPAP:n laskeminen

Kun nyt lasketaan yhteen CVP (= RAP) ja RV/RA-gradientti, saadaan selville sPAP:

\[\text{sPAP} \approx \text{CVP} + \text{RV/RA-gradientti}\]

Käytännössä muutama mittaus trikuspidaalivuodon gradientista eri projektioista antaa kvalitatiivisen käsityksen siitä, onko pulmonaalipaine koholla vai ei. Karkeana trikuspidaaligradientin raja-arvona pidän itse lukemaa 25 mmHg.