5 Projektiot

UKG:ssa esiin saatavat näkymät aiheuttavat tulkintavaikeuksia vain aivan alkuvaiheen aloittelijoille.

UKG suoritetaan vain muutamasta standardinäkymästä eli projektiosta, joissa rakenteet näkyvät helposti aina “omilla paikoillaan”. Projektiot oppii nopeasti, minkä jälkeen sydämen tavallisten rakenteiden - kuten läppien - hahmottaminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia.

Projektioille on omat loogiset ja helpot kirjainlyhenteensä, jotka on syytä oppia.

5.1 PSLAX

Parasternaalinen pitkittäisprojektio (PSLAX, parasternal long axis view) saadaan kuvautumaan, kun anturi viedään rintalastan keskiosasta heti vasemmalle. Anturin “nypyn” pitää osoittaa kohti tutkittavan rintalastaa / oikeaa kainaloa.

Kuva 5.1: Parasternaalinen pitkittäisprojektio (PSLAX).

5.2 PSAX

Parasternaalinen poikittaisprojektio eli lyhyen akselin projektio (PSAX, parasternal short axis view) saadaan rotatoimalla anturia parasternaalisesta pitkittäisprojektiosta 90 astetta myötäpäivään. Joskus samalla anturin paikkaa pitää hivenen siirtää, jotta saadaan palautetuksi rotaation yhteydessä mahdollisesti hukattu näkyvyys kylkiluiden välistä sydämeen.

Tästä projektiosta pystyy skannaamaan aste asteelta koko vasemman kammion kaikki osat tilttaamalla (ei siis rotatoimalla!) anturia joko kohti aorttaa tai sydämen kärkeä. Ääriasennossa aorttaa kohti tiltatessa nähdään poikkileikkaus aorttaläpästä, ja vastaavasti ääriasennossa kohti sydämen kärkeä tiltatessa nähdään vain vasemman kammion kärki pienenä donitsilta näyttävänä projektiona.

Alla olevassa kuvassa 5.2 nähdään lyhyen akselin projektio vasemman kammion papillaarilihasten tasolta.

Alempana näkyvässä kuvassa 5.3 esitellään PSAX-projektion eri tilttauksia (rotaatioaste pysyy koko ajan samana eli 90 asteessa myötäpäivään PSLAX:sta katsottuna).

Kuva 5.2: Parasternaalinen lyhyen akselin projektio (PSAX).

Kuva 5.3: Parasternaalisen lyhyen akselin projektion tilttaaminen eri leiketasoille.

5.3 A4C

5.3.1 Standardi tapa

Apikaalisesta projektiosta - jota joskus myös kärkikuvaksi kutsutaan - kuvataan nelilokerokuva (A4C, apical four chamber view). Standardi tapa on suunnata “nypy” lateraalisesti osoittamaan kohti tutkittavan kylkeä, jolloin vasen kammio piirtyy kuva-alassa oikealle - tällöin siis kuvannetaan “vasen oikealle ja oikea vasemmalle”.

Tätä nelilokeroprojektion kuvantamistapaa voidaan suositella, koska se on yleismaailmallinen, ja koska kehittyneempien kaikukuvauslaitteiden automaattitoiminnot on suunniteltu tälle kuvaustavalle.

Kuva 5.4: Nelilokerokuva (A4C) standardilla tavalla kuvannettuna.

5.3.2 Vaihtoehtoinen tapa

Jos sen sijaan “nypy” suunnataankin tutkittavan kehon keskiviivaa kohti, vasen kammio piirtyy kuva-alassa vasemmalle. Tällöin “vasen näkyy vasemmalla ja oikea oikealla”.

Kumpaakin nelilokeroprojektion kuvaustapaa - sekä standardia että vaihtoehtoista - voidaan käyttää ja käytetäänkin meillä ja muualla ekkoajien omien kuvausmieltymysten mukaan. Olen itse noudattanut tätä vaihtoehtoista tapaa tottumussyistä, minkä vuoksi tässä oppaassa useat havainnekuvat on esitetty tämän vaihtoehtoisen kuvaustavan näkökulmasta.

Kuva 5.5: Nelilokerokuva (A4C) vaihtoehtoisella tavalla kuvannettuna.

5.4 A5C

Viisilokerokuva (A5C, apical five chamber view) on verraten helppo muodostaa hakemalla ensin nelilokerokuvan ja kallistamalla sitten anturin kärkeä hiukan ventraalisesti. Vastaavasti nelilokerokuvaan pääsee takaisin kallistamalla anturin kärkeä takaisin hivenen dorsaalisuuntaan.

Viisilokerokuvan tärkein merkitys on aorttaläppään kohdistuvat tarkastelut ja mittaukset esim. väridopplerilla ja jatkuvalla dopplerilla.

Joskus anturin ventraalinen kallistus tuntuu hävittävän näkyvyyden kokonaan, ja joskus aortta avautuu niin vinosti, ettei aorttaläpän yli pysty tekemään mittauksia jatkuvalla dopplerilla. Näissä tapauksissa usein auttaa, kun koko anturia siirtää kylkiluuta pitkin jonkin matkaa kohti potilaan kylkeä (“kohti kainaloa”).

Kuva 5.6: Viisilokerokuva (A5C).

5.5 Subkostaaliprojektio

Subkostaaliprojektio saadaan sijoittamalla anturi vertikaalisesti heti miekkalisäkkeen kaudaalipuolelle, anturin “nypy” osoitettuna kraniaalisesti. Usein pieni kraniaalinen taivutus kohti sydäntä auttaa visualisoimaan oikean eteisen mukaan kuvaan (Kuva 5.7). Lisäksi pieni maksaa kohden suunnattu taivutus, jota kutsun “maksatilttaukseksi”, voi auttaa visualisoimaan alaonttolaskimon (IVC:n).

Subkostaaliprojektion “tilttauksia” käsitelty lisää luvussa 10.

Subkostaalisesti voidaan tarkastella Kuvassa 5.7 esitellyn projektion ohella muitakin näkymiä sydämen eri lokeroista. Suosittelen tästä linkistä löytyvää erinomaista GE HealthCaren ja prof. Thomas Binderin videota näistä projektioista. Suosittelen myös YouTube-kanavan BASIC Critical Care Ultrasound tästä linkistä löytyvää videota, jossa esitellään lisäksi subkostaalinen lyhyen akselin projektio.

Kuva 5.7: Subkostaaliprojektio.